Poika sai porttarin kouluun ja saman päivän iltana omaan kotiinsa

Painuis helvettiin täältä, vaikka Varissuolle jos ei muualle oo varaa.

Mä kuulin äitin ja isäpuolen puheet oven läpi. Ne haluu mut kirjaimellisesti helvettiin täältä, mä en ole tervetullut asumaan enää kotona. Kello on kaksitoista yöllä, ja mä mietin, että minne mä oikein menen. Soitin mun vanhan lastenkodin yökölle ja se sanoi, että voin tulla milloin vaan - mun täytyy vaan odottaa viiteen, että pääsen toiselle puolelle kaupunkia bussilla.

Aluksi aloin itkemään. Soitin itkuisena osastolle, jossa tuttu hoitaja tyynnytteli mua - odota aamuun ja juttele äitin kanssa. Mutta mä en voi. Mä en halua olla täällä, missä mua vihataan ja halveksitaan - kotona, joka ei oo ollut koti pitkiin aikoihin. Nyt, pari tuntia rauhoituttuani, olo on suhteellisen tyyni ja mä pystyn järkevästi suunnittelemaan, mitä teen. Pitää vaan odottaa nää pari pitkää tuntia, niin pääsen vanhaan lastekotiin. Enhän mä sinne voi muuttaa, mutta toivottavasti voin olla muutaman yön.

Mä en oo koskaan pahemmin pitänyt mun isäpuolesta, mutta oon yrittänyt sietää sitä. Se on aina ollut hirveän terrorisoiva ja tehnyt selväksi, että me asutaan sen talossa, ei omassa kodissa. Mun on pidettävä huone siistinä, koska se on hänen huoneensa, joka on vain mun käytössä väliaikaisesti. Jos oon vaikka pyytänyt, että voiko hän laittaa telkkarin hiljemmalle kun luen kokeisiin, oon saanu huudot - kyllä tää helvetti vie on munkin koti, mäkin asun täällä! saan vastaukseksi.

Miksi mä muutin takaisin tähän helvettiin lastenkodista? Niin, ihan hyvä kysymys. Mä pelkään yksinoloa. Mä rakastan mun äitiä ja veljeä yli kaiken, halusin olla niiden kanssa. Halusin turvaan, kotiin, en itsemurhayksiöön kaupungin keskustaan. Nyt mä en enää tiedä, mitä mä teen. Oonko mä koditon, jos mä nyt lähden? Onko takaisin enää tulemista? Mä en tiedä. Kyyneleet kapuaa mun silmiin uudestaan - mun on kai aika lähteä täältä, vihdoin. Oon vielä sossun jälkihuollossa, en mä voi jäädä asunnottomaksi. Kaikki järjestyy kyllä. V lupasi muutenkin soittaa mulle huomenna, saan ainakin puhuttua sille.

Kunpa aika kuluisi nopeammin, pääsisin täältä pois.