Rotkoni rauhaan kuin peto kuoleva hiivin

Jäin eilen kiinni oksentamisesta, mikä hävetti suunnattomasti. Se on aina ollut mun pikkuinen salaisuus, ei todellakaan mikään mörönkokonen ongelma - söin järkyttävän munkin  päiväkahvilla, ja heti mun päässä alkaa huutamaan, että mun pitää oksentaa se ulos. Yritin olla mahdollisismman hiljaa, mutta siitä huolimatta joku vessan toiselta puolelta kysyy onkosulla kaikki hyvin? vastaan että joo, ja alan häpeämään itseäni - nyt tuotan turhaa huolta toiselle potilaalle, joka tuskin lisähuolta enää kaipaa saatika ansaitsee. Hetken kuluttua kaksi hoitajaa tulee vessan oven taakse, ja mä edelleen  häpeän niin miksi voi luoja saatanan nolo ämmä et sä oo mikään syömishäiriöinen ja nyt jäit kiinni! Vedän vessan, avaan oven ja yritän vaikuttaa mahdollisimman rauhalliselta (tervejärkiseltä) ja selitin, että oli huono olo. Onneksi nää hoitajat on varmaan nähny niin paljon tahallista oksentamista, ettei se niitä sen pahemmin hetkauta tai herätä järkyttävää määrää huolta. Silti, hävettää. ONNEKSI tätä ei pahemmin noteerattu, ajateltiin vaan, että mitähän tuo tuossa vähän kokeilee.


Tänään aamulla ahdisti ihan tajuttomasti, mutta kahden temestan avulla sain itteni jotenkin koottua. Loppupäivä on mennyt ihan rauhallisissa merkeissä.