Eilinen ilta oli kamalin pitkin aikoihin. Oikeastaan oireet olivat sitä samaa, mutta sietokyky oli nollassa. Hoitaja istui vierelläni varmaan puoli tuntia kun välissä itkin, hakkasin päätä seinään, kynsin käsivarsiani ja hyperventiloin. Ann-Marie ei oo mitään hätää, ne äänet ei oo todellisia, ei mitään hätää. Hoitaja piti mun kädestä kiinni, ja pikku hiljaa vahvat lääkkeet sumensi mun olon tyhjääntuojottelevaksi ja nikottelevaksi. Menin nukkumaan, ja makasin toista tuntia lääkepöllyissä ilman unta, kunnes lopulta nukahdin.
Tänään mennyt hieman paremmin.
Tsemppiä! ♥
VastaaPoista♥
VastaaPoistaja parempaa huomista, ylihuomista, tulevaa! :3
Ikävää, kun tavallaan hukkuu harhoihin. Sieltä on kuitenkin pääsy pois, muista se ihana ♥ Tsemppiä, haleja ja kaikkea hyvää :3
VastaaPoista