Ja jumalauta mä pelkään mutten putoa

Sä tiedät mis tääl on turvakamerat
ja tikkaat jois on 42 askelmaa
Ja jumalauta mä pelkään mutta en putoa
Taivas on niin kirkas et voi näkyä ufoja

Mä mietin miks ei olla tutustuttu aiemmin
Oot niin ku mä mut ihan jotain muuta sittenkin
Kumpikaan meistä ei oo loksahtanut kohilleen

Mä oon se lapsi joka työnsi veitsen leivänpaahtimeen
ja joka jäi kielestä kiinni rautakaiteeseen
se jonka repun toiset tytöt heitti roskikseen

Vilma Alina - Ufoja

Päivät ovat menneet kovin vaihtelevasti. Eilen illalla itkin pitkään äidille pahaa oloani, ja sain kerrottua yllättävän paljon kaikesta siitä, mistä en ole ennen uskaltanut äidille puhua. Voin kertoa, että mulla on maailman ihanin äiti mun elämässä! Onneksi. Kaikki ei oo aina mennyt niin kuin täydellisessä perheessä oisi pitänyt, mutta toisaalta, missähän perheessä olisi? Kaikissa on omat ongelmansa.

Tällä hetkellä fiilis on sellainen, että voisin hyppiä katolle ja seinille ja halailla kaikki mahdolliset vastaantulijat - sain viimeisenkin kokeen vihdoin suoritettua ja nyt mulla on loma! Nauran bilsanviholle tossa pöydällä - en tarvitse sua seuraavaan kahteen kuukauteen.

Toivon vaan todella, etten nyt putoa korkeelta ja kovaa - kokemuksesta: niin käy kuitenkin. Aivan sama. Otan kisun kainaloon ja juon rooibosta, mulla ei oo mitään hätää. Huomenna olisi palaveri poliklinikalla, johon tulee lastenkodilta mun omaohjaaja. Saa nähdä, mitä siellä puhutaan.